Petra Thorén: ”Olen taistelijatyyppi”
1.8.2016 | 13:09 | Artikkeli
Petra Thorén ylsi 1992 maailmanlistalla sijalle 73. Menestykseen vei hurja taistelutahto, joka vain voimistui tiukoissa paikoissa.
Asenne. Sitkeys. Stressinsietokyky. Näillä sanoilla Petra Thorén kuvaa itseään urheilijana. Moninkertainen Suomen mestari pärjäsi upeasti maailmalla ja kipusi sadan parhaan joukkoon, koska uskoi itseensä jokaisen ottelun loppuun asti.
– Minulla on vahva henkinen kantti. Olen taistelijatyyppi, joka on parhaimmillaan tiukoissa paikoissa. Kun on pakko antaa parhaansa, pystyn tekemään sen. Se on voimavara, joka kantaa pitkälle ja jota tarvitaan myös työelämässä, Thorén naurahtaa.
Yleisurheilusta voimaa
Viestintätoimistossa partnerina nykyään vaikuttava tennislegenda aloitti pelaamisen jo kuusivuotiaana. Esimerkkiä näyttivät isä Hannu ja Hanna-sisko, joiden pelaamista hän seurasi vierestä.
Thorén kiittelee erityisesti seuraansa HLK:ta ja tietenkin Tennisliittoa, joka mahdollisti nuoren pelaajan maajoukkuematkat. Myös saamastaan valmennuksesta hän on kiitollinen.
– Lapsena minua valmensi isä, junioriaikoina Kim Krause ja ammattilaisaikana Leo Palin. Olin ahkera harjoittelija, jonka valttina oli fyysinen vahvuus. Harrastin nuorena yleisurheilua, joka antoi hyvän pohjan tennikselle. Pallosilmäni ei ehkä koskaan ollut paras mahdollinen, mutta kestävyys ja nopeus auttoivat kompensoimaan sitä.
Maratonpelejä jo nuorena
Petra Thorén nautti junioriaikojen kisamatkoista. Kun majoituttiin pienen kylän pikkuiseen hotelliin ja pelattiin massalla yli neljän tunnin matseja.
– Ne ovat mahtavia muistoja. Pelasimme itsemme sellaiseen kuntoon, että lopulta oli kyse vain siitä, kuka pystyy pystyssä.
Vuosien saatossa puitteet muuttuivat, kun pikkuruiset kisapaikat vaihtuivat isoiksi areenoiksi. Ranskan ja Australian avoimista mieleen on jäänyt upea tunnelma – ja tietenkin tiukat pelit.
– Voitto Barbara Pauluksesta Federation Cupissa Isossa Britanniassa 1992 oli urani makeimpia. Paulus oli tuolloin maailmanlistalla sijalla 13.
Pelasimme itsemme sellaiseen kuntoon, että lopulta oli kyse vain siitä, kuka pystyy pystyssä.
Järki ja tunne pääosassa
Petra Thorén lopetti uransa harvinaisen varhain, jo 25-vuotiaana.
Lopettamispäätöstä hän kuvaa prosessiksi, jonka pääosassa olivat järki ja tunne. Järki kehotti opiskelemaan Hankenissa, josta Thorén sai opiskelupaikan 21-vuotiaana. Tunnepuoli kertoi, että jokin oli muuttunut.
– Huomasin, että minulla ei ollut enää samaa fiilistä pelaamisessa. En nauttinut yhtä paljon tiukoista paikoista. Halusin tehdä myös muita asioita kuin pelata tennistä. Mietin asiaa pari vuotta, kunnes yhtenä päivänä päätös oli aivan selvä. Oli aika lopettaa, sillä ei voi pärjätä, jos ei ole palavaa halua ottaa seuraavaa steppiä pelaajana.
Rakkaus lajiin jatkuu
Tennis on yhä tiukasti läsnä Thorénin elämässä. Monivuotinen Tennisliiton aktiivijäsen on nykyään IC Tenniksen puheenjohtaja. Mailan hän ottaa käteensä kaksi-kolme kertaa viikossa.
– Rakastan pelaamista. Tenniksen sosiaalinen puoli ja elämykset ovat ennallaan, vaikka matseja ei enää olekaan.
Tennisurasta haaveilevalle nuorelle Thorénilla on niin paljon sanottavaa, että siitä saisi vaikka kirjan.
– Tunne, intohimo ja asenne pitää olla kunnossa. Voitoista ja tappioista kannattaa ottaa opiksi. Laji on erittäin kansainvälinen, arvostettu ja monipuolinen. Pärjääminen vaatii kovaa työtä. Tenniksestä saat elinikäisiä ystäviä ja kokemuksia, jotka eivät unohdu. Älä jätä koulua, vaan yhdistä opiskelu ja pelaaminen. Se on nykyään tenniksen parissa mahdollista.
Mitä mietin?
Parasta elämässä on harrastukset, tennis, läheiset ja tasapainoinen hyvä olo.
Aion vielä toteuttaa mielenkiintoisia haasteita ja pysyä hyvässä kunnossa.
On aivan turhaa murehtia ja katsoa taakseen. Katse eteenpäin!
Kilpaura antoi minulle mahtavia elämyksiä, hienoja kokemuksia ja rakkaita ystäviä.
Teksti: Tiina Lappalainen Kuva: Tennisliiton arkisto
Jaa:
