Wennäkoski: Yliopistotennis oiva askel ammattilaisuralle

28.2.2017  |  09:06  |  Artikkeli

50 000 dollaria on summa, jonka Peter Polansky tienasi ensimmaisen kierroksen tappiostaan Australian avoimissa 2017. Kovin moni lukijoista ei varmaankaan tiedä, kuka on Peter Polansky. Han on kanadalainen tennisammattilainen, joka on tällä hetkellä rankattuna 125:nneksi tenniksen maailmanlistalla. Miksi tällä on merkitystä?

Moni lukioikäinen junioripelaaja mietti, mitä tehdä lukion jälkeen. Riittävätkö rahkeet ammattilaiskentille vai siirtyäkö opiskelun pariin? Ilman sponsoreita kulut ammattilaiskiertueella pelaavalle, valmentajan kanssa kiertävälle lähentelevät hulppeata 150 000 dollarin luokkaa vuodessa. Täytyy myös muistaa, että moni tennispelaaja on vielä fyysisesti kovin raakile 18-vuotiaana, jolloin hyppäys miesten ammattilaiskisoihin voi olla brutaali.

Tässä kohdassa erittäin huomioonotettava vaihtoehto pelaajalle, joka haluaa jatkaa pelinsa kehittämistä ja samalla opiskella tutkinnon, on yliopistotennis Yhdysvalloissa. Tennisjoukkueisiin on mahdollista saada urheilustipendeja, jotka kattavat opiskelusta aiheutuvat kulut tai osan niista.

Sen lisäksi tennisjoukkueen pelaajille on huolehdittu kaikki välineistä ja aikataulujen yhteensovittamisesta alkaen, jolloin pelaajan osaksi ei jää muuta kuin luennoilla käyminen ja harjoituksiin sekä peleihin osallistuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että tenteistä pitää päästä läpi voidakseen pelata otteluissa.

***

Tenniksen osalta harjoittelu on monipuolista ja yliopiston resurssit valmentajista hierojiin ovat opiskelijoiden käytettävissä. Se on huomattava etu pelaajalle, joka haluaa valmistautua ammattilaisuraan. Esimerkkeina voidaan myoskin mainita esimerkiksi Noah Rubin, joka pelasi taman vuoden Australian avoimissa Roger Federeria vastaan. Hän pelasi ja opiskeli yhden vuoden Wake Forest -yliopistossa, minkä jälkeen lähti ammatilaiskentille. Varmasti valmiimpana pelaajana ja monta kokemusta rikkaampana.

Toinen huomattava etu on, etta monen yliopiston valmentaja matkustaa nykyisin pelaajiensa kanssa pelikauden ulkopuolella Yhdysvalloissa pelattaviin ammattilaiskilpailuihin, jolloin kokemusta voi kertyä sekä yliopistopeleistä että ammattilaiskentiltä.

Suomessa kesäisin pelattava ammattilaiskiertue on erinomainen paikka kokeilla kykyjään. Kovien pelien saaminen on välttämätöntä kehittymisen kannalta. 18-vuotiaan pelaajan yhden tai kahden ottelun viikkotahti ammattilaiskilpailuissa ei ole optimaalinen ratkaisu taloudellisesti eikä kehittymisen kannalta. Mielestäni mikäli pelaaja menestyy Challenger-tasolla 18-vuotiaana (Jarkko Nieminen tai Henri Kontinen), voi ammattilaistennikseen siirtyminen olla oikea vaihtoehto. Kuitenkin jopa muuan Milos Raonic loytyi University of Virginian rektrytointilistan ykköspaikalta, ennen kuin hän päätyi viime hetkessä ammattilaisuraan.

***

Yliopistotennis on lähempänä joukkuelajia, mikä on monesti mukavaa vaihtelua tennispelaajille. Kuitenkin valmentajan ja joukkueen merkitys korostuu yksilön kehittymisen kannalta, sillä hyvä valmentaja osaa ottaa eri pelaaja- ja ihmistyypit huomioon. Monesti etenkin yhdysvaltalaiset valmentajat uskovat kovaan kuriin ja vanhanaikaisiin metodeihin, mikä voi pahimmassa tapauksessa johtaa ominaisen pelityylin muokkautumiseen ja peli-identiteetin kyseenalaistamiseen.

Monille se voi tulla yllätyksenä kun on koko ikänsä tottunut pelaamaan tietyllä tavalla, ja uusi valmentaja näkeekin pelaajan tien menestykseen täysin eri tavalla. Joissakin tapauksissa tämä voi johtaa rentouden katoamiseen pelissä. Valmentajien ja yliopistojen kirjo on laaja, jolloin itselle oikean yliopiston valitsemisen tärkeys painottuu.

Yhdysvaltojen kulttuurissa painottuu paljon myös urheilijoiden ja valmentajien arvostus. Muut opiskelijat ja yliopistojen professorit ovat todella innoissaan kuullessaan, että ulkomainen opiskelija pelaa yliopiston tennisjoukkueessa. Toisaalta myös etenkin tennispelaajilta odotetaan tiettyja amerikkalaisia perusarvoja: kovaa työmotivaatiota, hyviä organisointi- ja kommunikaatiotaitoja seka toisten kannustamista. Tämä ulottuu myös työelämään, jossa yliopistotasolla menestyneet entiset urheilijat ovat monesti niitä kaikkein halutuimpia työntekijöitä – juurikin edellä mainituuista ominaisuuksista johtuen.

Tennisvalmentajat nauttivat ammattikuntana suurta arvostusta. Head Coach on arvostettu positio, mikä motivoi heitä onnistumaan työssään ja voittamaan lisää mestaruuksia yliopistoilleen.

Kirjoittaja toimii nykyisin tennisvalmentajana New Yorkissa, jossa hän valmentaa etenkin yliopistoon valmistautuvia nuoria pelaajia. Hän oli aiemmin Virginia Commonwealth University -tennisjoukkueen kapteeni sekä yliopistotenniksessä sijoitettuna 15 parhaan pelaajan joukossa.

Tiesitkö, että Tennisliiton toimistolta löytyy arvokasta kokemusta yliopistotenniksen maailmasta? Ota yhteyttä Roope Kailaheimoon, mikäli kaipaat lisätietoa siitä, millaista on pelata Yhdysvaltain tai Iso-Britannian yliopistomaailmassa. Roopen tavoitat meilitse osoitteesta roope.kailaheimo@tennis.fi.

Jaa:

Seuraava uutinen: Tennislehti 1/17 sukeltaa… →