Kun vain historia elää – onko Tukholmassa enää toivoa?
20.10.2017 | 17:00
Käynnissä olevan Tukholman avoimen ATP-kisan tiistai, ensimmäinen iltaottelu. Kuninkaallisessa tennishallissa kaikki on melkein kuin Ruotsin kulta-aikoina. Ruotsin ykkönen kohtaa argentiinalaisen – kuin Björn Borg vastaan Guillermo Vilas.
Katsomossa näkyy ruotsalaisia huipputekijöitä; Mats Wilander, Anders Järryd, Joakim Nyström, Peter Carlsson… Katsomon ylälaidassa TV-kommentaattorina Jonas Arnesen asettelee ottelun kontekstiin – mies, joka on puhunut tennismaailman puhki asti.
Kymmenien vuosien saatossa tämä halli on ollut lukemattomia kertoja loppuunmyyty. Viitisen tuhatta katsojaa on luonut poikkeuksellista tunnelmaa hakkaamalla jalkojaan puulattiaan, kun suuri ruotsalainen on saanut kotiyleisön fiilikseen.
Nyt katsomo ei ole läheskään täynnä. Elias Ymeriä, Ruotsin ykköstä ATP-sijalla 202, ei pidä edes verrata Björn Borgiin. Ei Leonardo Mayer vastustajanakaan ole argentiinalaislegenda. Wilanderilla ja kumppaneilla ei ole oikein mitään tehtävissä Ruotsin tennikselle, onko rooliakaan? Miltä mahtaa tuntua Arnesenistakin, kun hän on aiemmin kommentoinut Grand Slam -voittoja ja joutuu nyt toivomaan, että Ymeristä tai hänen veljestään Mikaelista tulisi edes sen tasoisia, että tennis pysyisi Ruotsissa esillä?
Ruotsi on tällä hetkellä niitä harvoja maita, joissa ei ole minkäänlaista ATP- tai WTA-kiertueen TV-sopimusta.
Tuomareiden maa
Aiemmin päivällä kaksi ruotsalaista katsojaa mietiskeli sivukentällä pelattua nelinpeliottelua. Tuomarina oli kotimaan Mohamed Lahyani, yksi maailman kovimmista tennistuomareista.
”Tuomarit ovat ainoa, mitä Ruotsin tenniksellä enää on… Ja tuomareistakin Lars Graff istuu nykyisin lähinnä toimistossa”, tiivisti katsoja kaverilleen.
Eikä ollut kovin väärässä. Tosin on Ruotsin tenniksellä edelleen myös hyviä valmentajia – ulkomaisten pelaajien palveluksessa. Ja on tuomareita vielä ylempänä ylituomari Thomas Karlberg, joka istui Ymerin ottelussa keskuskentällä suunnilleen siinä kohtaa, mistä Björn Borg aikoinaan sai valmentajan kuiskauksella sääntöjen vastaisia neuvoja kesken ottelun…
Ruotsin tenniksessä perinteet näkyvät kuin Suomen mäkihypyssä. Edelleen on toimijoita, mutta harva tekeminen kohdistuu kotimaiseen urheiluun – ihan jo siksi, että tekijät ovat sitä tasoa kovempia.
Onko Tukholman asema ikuinen?
Ymer taistelee kuin Grand Slam -finaalissa ja lyö ATP-sijalla 53 olevan Mayerin niukasti. Kotikaupungin kisa toi ekstratsempin. Löytyykö samaa paloa tiistaisessa haastajakiertueen ottelussa, kun pitäisi pelata itseään rankingissa ylemmäs?
Vanha ruotsalainen suuruus nostaa päätään voiton myötä. Lehdistökeskuksessa pohditaan, kuinka valmentaja Robin Söderling on lyhyessä ajassa luonut Ymerille ”voittajan pään”. Ruotsalainen urheilu on aina ollut parhaimmillaan mentaalista, ja niin oli Ymerin voittokin.
Ottelun jälkeen koko vähäinen ruotsalaismedia valuu mixed zonelle haastattelemaan. Ei malteta odottaa lehdistötilaisuutta, joka perutaan, kun kaikki kerran menivät sankaria vastaan. Ymer puhuu kuin suuri ruotsalainen voittaja: ei voi jäädä nauttimaan tästä. Vain turnausvoitoista nautitaan.
On ruotsalainen dna tallella…
Tukholman kulissipuheenaiheena on ollut ruotsalaisen lajilehden Tennismagasinetin esiin nostama keskustelu: Ruotsi menetti Båstadin WTA-turnauksen ja Tukholmassa järjestetyn legendojen veteraanikisan. Pääsponsorien mielenkiinto lopahti.
Julkisivu murentuu vähitellen. Kukaan ei sano suoraan sitä, että eihän Tukholman avointenkaan lisenssi ole ikuinen. Nyt jo oman pelaajan ottelussa oli tilaa katsomossa.
Onko Elias Ymerin, 21, ja Mikael Ymerin, 19, harteilla liian suuri lasti suhteessa todellisuuteen? Hyviä pelaajia, mutta ovatko ruotsalaisella mittapuulla? Ja voiko 10-15 vuoden romahdusta pelastaa parilla nykypelaajalla, jotka ovat Ruotsin parhaita vain seuran puutteen vuoksi?
Janne Eerikäinen, Tukholma
Jaa:
