Kulta, hopea ja runsaasti kiitosta seniorien MM-kisoista
5.7.2016 | 10:51
Järjestelykomitean puheenjohtaja Joakim Berner kiitti osallistujia ja vapaaehtoisia vierellään HVS-Tenniksen Pia-Marie Aaltonen ja Anastasia Dorokhova.
Nyt se on ohi, valtava kaksiviikkoinen MM-kisarutistus niin pelaajilta kuin järjestäjiltä. Seniorien (50-, 55- ja 60-vuotiaiden) MM-joukkue- ja henkilökohtaiset kisat päättyivät Talissa, Helsingissä 2.7. Suomi sai kisoista yhden miesten nelinpelin maailmanmestaruuden ja sekanelinpelin MM-hopean Joakim Bernerin tuomana sekä HVS-Tennis lähes ylitsevuotavasti kiitosta hyvin sujuneista järjestelyistä.
MM-kisoihin oli ilmoittautunut 613 pelaajaa 42:sta maasta. Heidän lisäkseen Suomeen saapui parisataa pelaajien seuralaista, mikä toi ennennäkemätöntä vipinää hotelli Presidenttiin ja Talin tenniskeskukseen Helsinkiin kesäkuun kahdeksi viimeiseksi viikoksi. Kaukaisimmat osallistujat tulivat Uudesta-Seelannista, Australiasta, Kiinasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta, Argentiinasta, Kolumbiasta, Meksikosta, USAsta ja Kanadasta. Suomalaisseniorit olivat tarttuneet mukavasti tilaisuuteen osallistua kerrankin MM-kisoihin; heitä oli hieman yli 100.
Kilpailunjohtaja Pekka Mäkelällä oli apunaan satakunta henkilöä järjestelytehtävissä. HVS-Tenniksen ja Talin henkilökunnan lisäksi vapaaehtoisia oli OTC-seurasta ja Suomen Senioritenniksestä. Loppuotteluita tuomitsivat Suomen Tennistuomareiden hankkimat tuomarit. Kansainvälisestä tennisliitosta oli paikalla refereet, senioriosaston työntekijöitä ja seniorikomitean jäseniä, jotka osallistuivat kisan pyörittämiseen.
Ensimmäisellä kisaviikolla pelattiin MM-joukkuekisat, joihin osallistui 104 joukkueetta. Naiset 55-luokka, Maureen Connolly Cup, käytiin Esport Centerissä, Espoossa, viisi muuta luokkaa Talin kaikilla 22:lla kentällä. MM-kisojen historiassa pelattiin ensimmäisen kerran turnaus sisäkentillä. Otteluita pelattiin Talissa kahdessa vuorossa, aamuvuorossa klo 9.30 alkaen ja iltavuorossa klo 14.30 alkaen. Viimeiset ottelut päättyivät joka ilta finaaleja lukuun ottamatta vasta klo 22.
Pelikentät eivät seisoneet montaakaan minuuttia tyhjillään, sillä kiertävät valvojat pitivät radiopuhelimitse huolen, että refereellä oli heti tiedossa, mikä kenttä kulloinkin vapautui. Valvojat huolehtivat, että joka kentällä oli riittävästi palloja ja pelaajilla vettä. Järjestäjät luottivat suomalaiseen hanaveteen, kentillä oli vesikanisterit muovipullojen sijaan. Useat kilpailijat kiittivätkin järjestäjiä ympäristöystävällisestä valinnasta ja mm. sveitsiläiset lupasivat ottaa saman käytännön omiin kisoihinsa.
Yhdessäolo tärkeää
Pelaajista otteluiden keskittäminen yhteen paikkaan oli hieno juttu; päästiin seuraamaan oman ottelun jälkeen muiden pelejä sekä ennen kaikkea tapaamaan vaivattomasti tuttuja ja viettämään aikaa yhdessä.
Ainakin Euroopan suurimmaksi sisätenniskeskukseksi sanottua Talia osallistujat ihastelivat vuolaasti, mikä avasi omiakin silmiämme. Referee Norbert Peickin mukaan Saksan suurimmassa sisähallissa on vain kuusi kenttä.
Yhdessäoloa vahvisti vielä se, että pelaajien majoitus oli keskitetty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hotelli Presidenttiin, joka on Helsingin ydinkeskustassa. Siitä tulikin paljon kiitosta, sillä monissa aiemmissa kisoissa pelaajat oli laitettu asumaan useampaan hotelliin ja harmittavan kauas lähiöihin.
Kuljetukset hotellin ja Talin välillä hankittiin Polarbus-yhtiöltä. Muu kisaliikenne tehtiin Toyota-autoilla. Yksi vaativimmista järjestelyrasteista olivatkin kuljetukset. Satojen ihmisten päivittäisen liikuttamisen palapelin rakentamiseen tarvittiin useampikin ihminen.
Talin Tennisbistrossa ei ihan äsken ole ollut sellaista puheensorinaa ja kielten sekamelskaa kuin MM-kisojen aikana. Timo Rautava henkilökuntineen piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut olla nälissään. Maittavaa lounasta tarjottiin pitkälle iltaan.
Oheisohjelmaa suomalaisittain
MM-kisojen manuaalissa neuvotaan järjestäjiä tuomaan kisan avajaisiin kansallista ohjelmaa. Järjestelykomitean puheenjohtaja Joakim Berner varmisti, ettei Talissa ainakaan tanhuta, vaan tilasi paikalle Rudi Rokin, omalla suullaan ja äänellään mielettömän hienoja efektejä luovan virtuoosin. Sellaista varttituntista ohjelmaa ei MM-tasolla oltu ennen nähtykään ja se jäi varmasti kaikkien osallistujien mieliin.
Sekä MM-joukkueille että henkilökohtaisiin kisoihin osallistujille oli kummallakin viikolla omat pelaajapartynsä. Tarjolla oli suomalaisia erikoisuuksia, mm. silliä, poroa, juustoja ja marjoja.
ITF:n edustajat seurasivat tarkoin kisojen järjestelyjä ja ottivat palautteita osallistujilta. Saatiin kuulla, että yleensä kovin kriittisesti järjestelyihin suhtautuvan Ranskan joukkue oli antanut pelkästään positiivisia arvioita järjestelyistä. Järjestelijät saivat pelaajilta toki myös suoraa palautetta ja kaikki oli kiittävää.
Yksi kulta ja yksi hopea
Kahden viikon kovatasoinen kisaputki on kova suoritus kenelle tahansa. Taso kisoissa oli kova, samoin ottelutahti. Mitä pidemmälle kisat etenivät, sitä työllistetympi ITF:n fysioterapeutti Sophie oli ja sitä pidempi jono oli fysioterapeutti Mikko Pehkosen hierontoihin. Myös kisan päätukijan, Lääkärikeskus Aavan päivystävä ortopedi Panu Hirvinen sai tämän tästä tutkittavaa.
Tupladuunin – pelaaja/järjestelykomitean puheenjohtaja – tehnyt Joakim Berner ontui tuntuvasti, mutta veti molemmat roolinsa kunnialla. Hän pelasi M55-joukkueen ykkösenä ensimmäisen viikon ja oli henkilökohtaisissa kisoissa kaikissa kolmessa luokassa. Lopulta hän voitti maailmanmestaruuden M50-luokan nelinpelissä yhdessä Ruotsin Mikael Pernforsin kanssa ja hopeaa 55-luokan sekanelinpelissä parinaan Itävallan Ingrid Resch.
Hieno kaksiviikkoinen siis. Onnistumisesta voi kiittää paitsi uutteraa järjestelijäkaartia myös Opetus- ja kulttuuriministeriötä, Helsingin kaupunkia, Helsingin kaupungin liikuntavirastoa sekä lukuisia tukijoita, jotka uskoivat tähän projektiin ja tekivät sen mahdolliseksi.
Teksti: Riitta Närhi
Kuvat: Adam Nurkiewicz
N55-joukkuekisan kilpailunjohtaja Tommi Heinonen ja ITF:n seniorikomitean jäsen Elsie Veentjer-Spruyt.
Jaa:
