Tenniksen historia Suomessa
Lontoossa pelattiin ensimmäisestä Wimbledon-voitosta miesten kaksinpelissä jo vuonna 1877. Suomeen peli rantautui neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1881.
Ensimmäiset tenniksen säännöt julkaistiin Porissa vuonna 1884. Avoimet kisat tiedetään järjestetyn Suomen Turussa Samppalinnan urheilukentän vihkiäisissä 1.10.1893. Seuratoiminta käynnistyi Viipurissa, kun maaliskuussa 1898 perustettiin Wiborgs lawntennisklubb.
Uuden vuosisadan puolella, vuonna 1903 perustettiin Turussa Åbo Lawn-tennis Klubb ja pari vuotta myöhemmin pelattiin Hangossa jo kansallisia kisoja. Molemmat seurat ja Hangon kisat jatkavat toimintaansa edelleenkin.
Ensimmäisiksi kansallisiksi kisoiksi lasketaan Turussa syyskuussa 1906 järjestetty turnaus, jossa oli yksi kilpailija Pietarista. 1908 Viipurin kisoissa oli sitten jo brittejä ja ruotsalaisiakin.
Turkulaiset ja viipurilaiset olivat puuhaamassa yhteistä tennisliittoa, ja perustavaan kokoukseen saatiin lisäksi Helsingfors Lawn-tennis Klubb, joka oli perustettu vuonna 1908, sekä Hangon ja Tampereen tennisseurat.
Nämä viisi seuraa perustivat Suomen Tennisliiton 22.4.1911. Perustavaa kokousta johti viipurilainen Johan Fredrik Hackman. Kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja valittiin liiton puheenjohtajaksi Ernst Krogius ja sihteeriksi Hackman.
Liitto liittyi heti kansainväliseen tennisliittoon, jonka nimi oli tuolloin Lawn-Tennis Association. Samaan aikaan liittyivät siihen myös norjalaiset.
Ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Hangossa vuonna 1912. Mestaruus jaettiin vain miesten kaksinpelissä ja sen voitti Boris Schildt.
