Cinia Maajoukkueiden Kunniagalleria: Petra Thorén
27.11.2018 | 09:43 | Artikkeli, Videot, Yhteistyökumppanuudet
Cinia Maajoukkueiden Kunniagalleria julkaistiin heinäkuussa Tampereella. Kunniagalleria on kunnianosoitus Suomea useasti edustaneille pelaajille ja kapteeneille. Ensimmäisessä julkistustilaisuudessa Kunniagalleriaan nimettiin 15 miespelaajaa, 10 naispelaajaa ja 2 kapteenia – tutustu henkilöihin täältä.
Mistä Cinia Maajoukkueiden Kunniagalleriassa on kyse? Katso lyhyt esittelyvideo aiheesta.
Lokakuussa julkaisimme ensimmäisen pelaaja-artikkelin Timo Niemisestä (lue täältä) – nyt esittelyssä on Petra Thorén, joka muistetaan kovana taistelijaluonteena ja erittäin energisenä pelaajana.
Pelaajaura ja parhaat maajoukkuemuistot
Petra Thorén kohosi parhaimmillaan kaksinpelin maailmanlistalla sijalle 73 vuonna 1992 ja hän edusti Suomea Fed Cupissa vuosina 1986-1996. Moninkertainen Suomen mestari teki debyyttinsä maajoukkueessa 16-vuotiaana vuonna 1986 Tsekissä. Suomi pelasi tuolloin maailmanlohkossa – Thorén muistelee ensimmäistä edustustaan lämmöllä ja edelleen puheista paistaa innostuneisuus tuota hetkeä kohtaan.
– Turnaus pelattiin tosiaan Tsekissä ja kisahotellin hissiin astuivat samaan aikaan lajilegendat Chris Evert ja Martina Navratilova – olin, että vau! Fed Cup oli ensimmäinen kerta, kun Navratilova palasi Tsekkeihin, eli myös sinällään varsin merkittävä tapahtuma. Tämä oli myös minulle ensimmäinen oikeasti iso tapahtuma ja ensimmäistä kertaa näin maailmantähdet.
Kyseisellä Fed Cup -reissulla Thorén otti myös ensimmäiset maajoukkuevoittonsa Israelia vastaan. Thorénin ammattilaisura lähti myös sujuvasti liikkeelle näistä Fed Cup -tapahtumista. Tosin loukkaantuminen hieman hidasti tahtia seuraavana vuonna. Ensimmäiset ammattilaisturnausvoitot tulivat vuonna 1988 10,000 dollarin arvoisissa turnauksissa Isossa-Britanniassa.
Maajoukkuepelejä muistellessa puheet kääntyvät varsin nopeasti siihen parhaimpaan muistoon, joka on myös historiallinen suomalaisessa tenniksessä.
– Kyllähän se paras muisto on vuodelta 1993 Frankfurtista, kun ylsimme Fed Cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Voitimme Chilen ja Japanin, ennen kuin hävisimme puolivälierässä Australialle. Urheilullisesti se oli erittäin kova suoritus. Muistan, että meillä oli tosi rento olo pelata ja kaikin tavoin positiivinen vire päällä.
Kyseessä on Suomen paras noteeraus maajoukkuetasolla. Joukkueen muodostivat Thorén, Nanne Dahlman, Katriina Saarinen ja Linda Jansson sekä kapteeni Leo Palin.
Fed Cupin puolivälierä kuuluu Thorénin uran kohokohtiin, joihin hän listaa myös muutamat muut hetket. Ensimmäisenä hän nostaa esille vuoden 1991 ja parhaan Grand Slam -saavutuksensa, eli karsintojen kautta pääsarjaan ja aina kolmannelle kierrokselle asti Ranskan Avoimissa. Toiseksi mieleen nousee 100,000 dollarin arvoinen turnaus Aucklandissa Uudessa-Seelannissa vuonna 1992, jossa hän ylsi semifinaaliin. Myös yksittäisenä voittona Fed Cupissa hän muistelee vuotta 1991, jolloin Suomi kohtasi Itävallan – Thorén voitti Barbara Pauluksen, joka oli tuolloin maailmanlistan 13., 6-0, 6-3.
Kiitollisuus urasta ja arvostus maajoukkuetta kohtaan on ilmiselvää Thorénin kanssa keskustellessa.
– Maajoukkue merkitsi minulle todella paljon. Oli kunnia edustaa Suomea. Samantyylistä ylpeyttä koin myös pelatessani SM-kilpailuissa. Fed Cup -joukkueessa oli aina kiva pelata, sillä meillä oli loistava joukkuehenki. Odotin aina innolla Fed Cup -viikkoja.
Omien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen: ”Tärkeintä on löytää oma juttu”
Thorénin uran saavutuksista keskusteltaessa toistuu useasti muutamat termit: fiilis ja halu. Hän pitää hyvää fiilistä ja korkeaa tahtotilaa kehittyä omina vahvuuksinaan.
– Olen todella vahva fiilis-ihminen. Pelaajana olin aina super-energinen ja hyvä tsemppaaja. Pelaajaurallani ja nykyäänkin ammennan hyvistä fiiliksistä voimaa.
Thorén painottaa ettei hän ollut se kaikista taitavin ja lahjakkain pelaaja, vaan lahjakkuus löytyi asenteesta ja kovasta halusta treenata sekä tulla paremmaksi. Kysyttäessä kuinka Thorén ylsi urallaan maailman parhaiden joukkoon, hän nostaa esille juurikin omien voimavarojen tunnistamisen ja hyödyntämisen, joita hän pitää ylipäätään tärkeinä asioina niin urheilussa, vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.
– Tärkeintä on löytää oma juttu. Kun uskot itseesi ja omaan tekemiseesi, niin kaikki on mahdollista. Esimerkiksi pelaamisessa minulla auttoi yksinkertaistaminen – keskityin vain muutamaan asiaan kerrallaan. Joskus se saattoi olla, että pyri lyömään aggressiivisesti ja pidä mailan kärki vauhdissa.
”Lopulta aloin löytämään niitä hyviä fiiliksiä muualta kuin pelaamisesta”
Thorénin pelaajaura päättyi vuonna 1996. Haastattelun aikana käytiin läpi myös vuotta 1991, jolloin Thorén kävi ensimmäisen kerran vakaan harkinnan uransa jatkosta.
– Minulla oli aina kulkenut urheilu ja koulunkäynti vahvasti käsi kädessä. Tämä tuli kodin puolelta, joka mahdollisti molemmat. Opiskelin ja olin kiinnostunut monista asioista pelaajauran ohella ja vuonna 1991 minut hyväksyttiin Hankeniin. Tuolloin mietin, että mitä teen – mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, muisteli Thorén.
Näihin aikoihin suomalaisen maailmanlistan sijoitus oli ”jäänyt” 150 paikkeille ja pelaajasta tuntui, että oli jäänyt paikalleen. Sitten tuli muutos.
– Leo Palin alkoi valmentamaan minua ja asiat alkoivatkin sujumaan ja sain rankingin nousuun – tennis jatkui.
Pelitaso koveni ja tulosta alkoi tulemaan. Samana vuonna, eli 1991, Thorén ylsi jo aiemmin kerrottuun uran parhaaseen Grand Slam -suoritukseensa – Ranskan Avointen kolmanteen kierrokseen. Rankingia katsottaessa Thorén oli korkeimmillaan sijalla 73 vuonna 1992, eli heti tuon ”harkintavuoden” jälkeen. Myös Suomen naisten historiallinen pääsy maailman kahdeksan parhaan joukkoon osuu vuoteen 1993.
Jälkeen päin katsottuna voidaan varmasti todeta, että uran jatkopäätös oli varmasti oikea. Thorénin ura jatkui vielä useita vuosia, kunnes 1996 tuli se niin sanottu oikea aika.
– Nautin urastani ja olin tyytyväinen siihen mihin pääsin. Upeita ja ikimuistoisia hetkiä sain kokea. Lopulta aloin löytämään niitä hyviä fiiliksiä muualta kuin pelaamisesta – silloin tiesin, että pelaajaurani olisi tässä, se oli aika helpottava olo.
Thorén korostaa useiden henkilöiden tärkeyttä urallaan. Esimerkiksi Palin tuli juuri sopivaan hetkeen nostattamaan uraa vielä kertaalleen ja junioriaikoina tärkeässä roolissa oli Kim Krause.
Haastattelun loppuun Thorén nostaa esille muutamia asioita maajoukkueesta ja vinkkejään pelaajaurasta haaveileville.
– Mielestäni jokaisen pelaajan on hyvä ymmärtää oman maan edustamisen tärkeys. Se on kunnia-asia. Maajoukkue tarjosi ainakin minulle todella arvokkaita ja moniulotteisia kokemuksia, jotka auttavat myös kokonaisvaltaisesti uran suhteen sen aikana ja jälkeen päin.
– Lisäksi pelaajauraa nykyään tavoitteleville haluaisin sanoa, että tehkää pitkäjänteisesti ja kovasti töitä unelmanne eteen. Minun aikanani piti olla 17-vuotiaana huipulla, mutta se on muuttunut. Naisten taso on tosi kova ja huipulle pääseminen vaatii paljon jo nuoresta iästä alkaen – ei kannata missään nimessä luovuttaa liian aikaisin, kuten olemme nähneet niin huipulle voi päästä vielä varttuneemmallakin iällä.
CINIA MAAJOUKKUEIDEN KUNNIAGALLERIA
Jaa:
