Kontinen: ”Olen kilpailuhenkinen ja olen aina nauttinut kisafiiliksestä – tennis on lajina tarjonnut hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseäni.”
20.6.2020 | 13:10 | Artikkeli
Henri Kontinen, 30, on ollut viimeisten vuosien ajan suomalaisen tenniksen keulakuva. Jarkko Niemisen uran loputtua astui Kontinen parrasvaloihin nelinpelissä.
Keskustelimme Kontisen kanssa tenniksestä lajina, kilpaurheilusta ja sen vaativuudesta sekä nelinpelin luonteesta, joka on hyvin erilainen verrattuna kaksinpeliin.
Kontinen: ”Se fiilis ja taistelu, mikä liittyy ottelupelaamiseen on minulle se juttu.”
Kontinen otti ensimmäiset kosketuksensa tennikseen 3-vuotiaana. Ensimmäiset lyönnit tapahtuivat Tampereen Tenniskeskuksessa, jonka minitenniskenttä, eli tuttavallisemmin tuhnukenttä, tuli erittäin tutuksi vuosien varrella.
– Olen syntynyt Helsingissä ja muutimme Tampereelle ollessani pieni. Vanhempani harrastivat tennistä ja ottivat minut mukaan kentän laidalle. Siinä sitten aloitin mailalla ja palloilla leikkimisen. Siirryin myös hyvin nopeasti kilpailutoimintaan mukaan – alkuun osallistuin lähinnä seuran sisäisiin minitenniskisoihin.
Kontinen pelasi nuorempana myös muita lajeja ja liikunnallinen elämäntapa tuli tutuksi vanhempien kautta. 11-vuotiaana oli edessä lajjivalinnan tekeminen, koska aika ei riittänyt useamman lajin ja koulunkäynnin yhdistämiseen.
– Tenniksessä koukuttavat monet asiat. Olen kilpailuhenkinen ja olen aina nauttinut kisafiiliksestä – tennis on lajina tarjonnut hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseäni. Olisin varmasti voinut saada samoja fiiliksiä myös muistakin lajeista, esimerkiksi joukkuelajeista tykkään paljon. Nuorempana pelasin tenniksen lisäksi jalkapalloa ja koripallo pysyi mukana lajivalinnan tekemiseen asti. Olin koripallossa takamiehenä Tampereen Pyrinnössä. Koriksessa tykkäsin myös kilpailullisuudesta.
Kontinen korostaa, että tennis on lajina todella monipuolinen. Hänelle itselleen on ollut todella motivoivaa nimenomaan otteluihin liittyvät asiat.
– Se fiilis ja taistelu, mikä liittyy ottelupelaamiseen on minulle se juttu. Päästä ratkaisemaan ongelmatilanteita on myös koukuttavaa. Olen aina tykännyt pelata ja luoda pelejä. Esimerkiksi pienenä laitoin maalitauluja ja yritin vain osua niihin – osumista sai sitten pisteitä.
Kuten Kontinen mainitsi on tennis erittäin monipuolinen peli. Mutta mitä muuta laji on?
– Todella kansainvälinen ja kilpailtu laji, jota pelataan ympäri maailmaa. Kansainvälisyys tulee esille jo hyvin varhaisessa juniorivaiheessa. Jos lastaan ohjaa jonkin lajin pariin ja sen huipulle, niin en välttämättä valitsisi tennistä – silloin ei ainakaan niin sanotusti helpointa tietä valitse. Kaikissa lajeissa on varmasti elannon tienaaminen haastavaa, mutta tenniksessä se on todella vaikeaa, kun vain muutamat sadat tai alle pääsevät sinne.
Suomalainen nostaa myös esille, että vaikka vain harvat yltävät aivan kärkeen, niin sinne on mahdollista päästä eri tapojen ja pelityylien kautta. Lisäksi Kontinen kuvailee lajia myös vahvat perinteet omaavaksi, joka on kehittynyt vuosien varrella paljon.
– Jos en olisi ammattilainen, niin varmasti harrastaisin tennistä. Ja katsoisin varmasti todella paljon. Nyt pääsen nauttimaan ja tekemään tätä työkseni.
OPPIVUODET ULKOMAILLA – KOHTI AMMATTILAISUUTTA
Kontinen lähti jo varhaisessa vaiheessa ulkomaille treenaamaan ja kilpailemaan. Tämän merkitys on Kontisen omien sanojen mukaan ollut hänen kehityksensä kannalta avainasemassa.
– Pienestä pitäen kävimme ulkomailla pelaamassa. Ruotsissa kävin jo kilpailemassa 9-10 -vuotiaana. Pääsin siis näkemään ja kokemaan muutakin kuin tuttujen suomalaispelaajien peliä jo varhaisessa vaiheessa. Tämä oli todella opettavaista. Lisäksi Ruotsissa kävimme treenaamassa säännöllisesti jo alle 10-vuotiaasta lähtien. Kävin harjoittelemassa peruslyöntejä Björn Borgin entisen valmentajan Percy Rosbergin kanssa.
– Sitten 13-vuotiaana muutimme Ruotsiin ja Tsekkeihin lähdin 15-vuotiaana. Tsekkeihin menin alkuun yksin ja opin paljon asioita, sen ajan merkitys on suuri kehittymiseni kannalta.
Miten tärkeänä koet nyt ulkomailla vietetyn ajan – olisitko yltänyt maailman huipulle asumalla ja treenaamassa vain Suomessa?
– Mahdotonta se on sanoa, että mitä olisi tapahtunut toisella tavalla. Tapoja on monia ja itselleen täytyy löytää se sopivin. Koen oman tapani olleen itselleni ehdottomasti paras.
KONTINEN: ”En tiedä mihin rahkeeni olisivat riittäneet kaksinpelissä. Kuitenkin uskon ettei olisi todennäköistä, että olisin Grand Slam -turnausvoittaja.”
Kontisen alku-uran aikana oli keskittyminen täysin kaksinpelissä. Suomalainen pääsi maistamaan kansainvälistä menestystä oikein toden teolla viimeisenä juniorivuotenaan 2008 maailman arvostetuimpien junioriturnausten joukossa, kun hän voitti Ranskan avointen nelinpelin ja ylsi legendaarisessa Wimbledonissa kaksinpelin loppuotteluun. Lisäksi hän voitti alle 18-vuotiaiden EM-hopeaa ja oli junioreiden maailmanlistalla parhaimmillaan neljäntenä.
Ammattilaisura sai myös vahvan alun, kun vuonna 2009 Kontinen voitti kaksi ITF-ammattilaisturnausta ja pääsi nopeasti myös voittojen makuun ATP Challenger -kiertueella yltäen kesällä Tampere Openin puolivälieriin. Syksyllä Kontinen raivasi tiensä myös karsinnoista Tukholman ATP-kisan pääsarjaan ja viimeistään marraskuussa Helsingissä pelatun Tali Openin jälkeen tuli Kontisen nimi suuremmallekin suomalaisjoukolle tutuksi, kun nuori suomalainen onnistui voittamaan Jarkko Niemisen puolivälierässä.
Syksyllä Kontinen raivasi tiensä myös karsinnoista Tukholman ATP-kisan pääsarjaan ja viimeistään marraskuussa Helsingissä pelatun Tali Openin jälkeen tuli Kontisen nimi suuremmallekin suomalaisjoukolle tutuksi, kun nuori suomalainen onnistui voittamaan Jarkko Niemisen puolivälierässä.
Ammattilaisura jatkui lupaavasti myös vuonna 2010 kolmen ITF-turnausvoiton ja ensimmäisen ATP-pääsarjavoiton myötä. Vuodesta 2011 alkaen astuivat kuitenkin useat loukkaantumiset kuvioihin, mitkä lopulta vesittivät kaksinpeliuran. Kontinen tekikin ratkaisun keskittyä nelinpeliin vuonna 2013.
– Silloin ajattelin, että pelaan kaksinpeliä niin kauan kuin polvi kestää. Lopulta huomasin ettei jalka kestä kaksinpelin rasituksia, mutta toisaalta ymmärsin myös nopeasti voivani kuitenkin jatkaa lajin parissa nelinpelin puolella. Olin aina pelannut nelinpeliä paljon ja nauttinut siitä. Kaikki mitä pystyin tekemään oli plussaa – jokainen pelattu ottelu loukkaantumisten jälkeen oli nautintoa ja iloa. Lopulta päätös siirtymisestä nelinpeliin ei ollutkaan niin suuri – pääsin edelleen nauttimaan kisafiiliksestä ja tavoittelemaan voittoja.
Kontinen kertoo ettei hänelle ole tullut missään vaiheessa haikeaa oloa kaksinpeliuran suhteen. Spekulaatiot mihin ura olisi voinut viedä eivät ole vieneet suomalaisen ajatuksia harhateille.
– En tiedä mihin rahkeeni olisivat riittäneet kaksinpelissä. Kuitenkin uskon ettei olisi todennäköistä, että olisin Grand Slam -turnausvoittaja.
Kohti Grand Slam -turnausvoittoa ja maailmanlistan kärkeä
Nelinpelissä Kontinen alkoi saavuttamaan nopeasti menestystä vahvan syöttönsä, taidokkaiden lentolyöntien ja räjähtävien peruslyöntiensä avulla. Suomalaisen tilillä oli jo ennen nelinpeliin keskittymistä vyöllään seitsemän ITF- ja yksi Challenger-turnausvoitto. Vuonna 2013 määrä lähes tuplaantui kolmen ITF- ja kolmen Challenger-mestaruuden myötä. Suomalainen tennisyleisö pääsi todistamaan vuoden lopussa Tali Openissa Kontisen ja Niemisen saumatonta yhteispeliä, joka poiki turnausvoiton.
Vuosi 2014 oli läpimurtovuosi. Kontinen voitti ensimmäisen ATP-turnauksensa yhdessä Niemisen kanssa Kitzbühelissa ja nousi nelinpelin maailmanlistalla 50 parhaan joukkoon. Pysähdytään hetkeksi tähän. Kuinka nouseminen nelinpelin huipulle onnistui ja mitä eroja on kaksin- ja nelinpelin välillä? Kontinen kertoo, että kaksinpelivahvuuksista on myös hyötyä nelinpelissä, mutta eroavaisuuksia löytyy myös.
– Omat vahvuuteni sopivat hyvin nelinpeliin. Nelinpeli on nopeatempoisempaa kuin kaksinpeli. Ratkaisut tulevat nopeammin ja marginaalit ovat pienemmät. Eroja on niin pelitavassa kuin itse pistelaskussa. Nelinpelissä mennään heti ja ottelu voi olla hyvin nopeastikin ohi. Yksittäisistä lyönneistä syötön ja palautuksen merkitykset korostuvat. Myös strateginen osaaminen on tärkeää, eli vastustajien tarkkailu ja sitä kautta osuvan taktiikan rakentaminen. Tietysti tärkeää on myös räjähtävät ominaisuudet ja refleksit, sillä tilanteet tulevat nopeasti eteen – palloa ei saa pelätä. Viimeisenä tärkeänä asiana nostaisin esille vielä pelirohkeuden merkityksen, hallittuja riskejä on otettava jokaisessa ottelussa.
Nelinpelitähdeksi matkalla ollut suomalainen juhli viittä ATP-turnausvoittoa vuonna 2015. Pareina toimivat Marin Draganja ja Treat Huey. Vuodesta 2016 lähtien vakiopariksi tuli australialainen John Peers. Tuolloin australialainen löytyi maailmanlistalta sijalta 8 ja suomalainen sijalta 31. Parin ensimmäinen turnaus Brisbanessa toi heti turnausvoiton, joten odotusarvot nousivat korkealle. Kesällä Kontisesta tuli ensimmäinen suomalainen aikuisten Grand Slam -turnausvoittaja, kun hän ja Heather Watson juhlivat legendaarisen Wimbledonin sekanelinpelin mestaruutta. Loppuvuodesta räjähti vielä oikein kunnolla, kun Kontinen/Peers voitti ensimmäisen ATP Masters -turnauksensa Pariisissa ja vuoden lopussa käytävän maailman parhaiden parien ATP Finals -turnauksen Lontoossa. Kausi päättyi maailmanlistalla sijalle 7.
Vuosi 2017 oli suomalais-australialaiskaksikon kulta-aikaa. Vuosi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun he voittivat Australian avoimet. Kontisesta tuli näin ensimmäinen suomalainen miesten nelinpelin Grand Slam -turnausvoittaja. Loppuottelussa he voittivat legendaarisen nelinpeliparin Mike ja Bob Bryanin 7-5, 7-5.
– Olihan se hieno juttu ja yksi tavoitteista täyttyi. Juniorina tuli seurattua Grand Slameja ja arvostus niitä kohtaan on minulla suuri.
Seuraava historiallinen hetki oli huhtikuussa, kun Kontisesta tuli maailmanlistan ykköspelaaja. Kukaan muu suomalaispelaaja ei ole ollut aikuisten kaksin- tai nelinpelissä ykkössijalla.
– Maailmanlistan ykkössija tai ranking ei ole ollut itselleni ykkösprioriteettina. Totta kai ykkössija oli hieno asia saavuttaa, mutta isossa kuvassa ranking seuraa hyvää tekemistä.
– Olen aina syttynyt isoihin peleihin. Ne ovat niitä hetkiä, joiden takia jaksan treenata. Se mainitsemani kisafiilis. Olen pystynyt nauttimaan tiukoista tilanteista, esimerkiksi loppuotteluissa on minulla vahva saldo, ja sitä kautta pystynyt pelaamaan hyvin. Ei ole ollut häviön pelkoa, vaan hyvää fiilistä pitkälle pääsemisestä ja mahdollisuudesta voittaa.
Uusi pari, uusi aika – ”Edelleen nautin pelaamisesta ja tämä on siistiä – tätä teen mieluiten.”
Kontisen ja Peersin menestyksekäs yhteistyö tuli päätökseensä kauden 2019 päätteeksi. Nyt Kontisen parina toimii saksalainen ikätoveri Jan-Lennard Struff. Ennen koronapandemian alkua olivat Kontinen/Struff esittäneet jo vahvoja otteita ensimmäisissä turnauksissaan yltäen Australian avointen puolivälieriin ja Rotterdamin ATP-turnauksen loppuotteluun.
Mitä tavoitteita Kontiselta löytyy vielä tenniksen suhteen?
– Nyt olen 30-vuotiaiden joukossa, mikä oli ennen tenniksessäkin vanhojen pelaajien rajapyykki. Mutta nykyään tilanne ei ole tämä, varsinkaan nelinpelissä. Edelleen nautin pelaamisesta ja tämä on siistiä – tätä teen mieluiten. Vieläkin on vahvana tunteena se kisafiilis ja voittojen tavoittelu. Sitten kun tätä kisafiilistä ei enää ole on aika laittaa mailat pussiin.
– Tennis ei kuitenkaan ole koko identiteettini, se on vain osa sitä. On myös muitakin tärkeämpiäkin asioita – omasta mielestäni olen hyvin pystynyt tasapainottamaan elämääni.
Jaa:
