Tuuppari saa kärsivällisyyden koetukselle – ”Välillä sitä kuulee kirosanoilla höystettyä huutelua siitä, miten olen tuuppari”
20.8.2021 | 14:09 | Artikkeli
Tämä artikkeli on julkaistu heinäkuussa OmaTennis-sovelluksessa. Lataa OmaTennis ja tule tenniksen sisäpiiriin: GOOGLE PLAY | APP STORE.
Suomen kärkipelaajiin kuuluva Verneri Tuomi on yksi kotimaisten tenniskenttien kovatasoisimmista tuuppareista.
Kova kämmen linjaa pitkin, mutta pallo palautuu varmasti takaisin takakentälle.
Sen jälkeen luja rystycrossi, mutta taas kerran vastustaja ehtii palloon ja palauttaa sen takarajan lähettyville.
Teki melkein mitä tahansa, niin sama kaava toistuu. Kovatkaan lyönnit eivät tehoa, vaan vastustaja hakee kaikki pallot ja palauttaa ne aina takarajan tuntumaan.
Jossain kohtaa iskee turhautuminen: liian vaikeaa läpilyöntiä haetaan liian vaikeasta paikasta.
Sivalluksen jälkeen pallo jää verkkoon tai menee yli rajojen.
Tuuppari on taas voittanut pisteen.
– Oma pelifilosofiani on sellainen, että en halua antaa vastustajalle ikinä yhtään ilmaista pistettä. Se tarkoittaa siis sitä, että minä en tee virhettä ja vastustajan on lyötävä pallo läpi voittaakseen pisteen, sanoo Hyvinkään Tennisseuraa edustava Verneri Tuomi.
Hän on yksi Suomen kärkipään pelaajista. Tuomen sijoitus on miesten rankingissa 24.
Hän on myös tuuppari.
– Tunnistan itseni klassiseksi tuuppariksi. Ei tuuppariksi ryhtyminen varmasti tietoinen valinta ollut, mutta olen aina ollut aika pienikokoinen. Lyönnit eivät ole olleet maailman kovimpia, joten on pitänyt keksiä joku muu tapa pärjätä, Tuomi naurahtaa.
Onnistuminen toisen epäonnistumisesta
Tuupparin maine ei ole tenniskentillä kaikista parhain.
Syy on toki selvä: tenniksen ja ylipäänsä urheilun kiehtovuus rakentuu usein onnistumisista saatujen tunteiden ympärille.
Piste läpilyönnillä on onnistuminen, joka tuntuu ja näyttääkin hyvältä.
Tuupparin piste syntyy puolestaan usein vastustajan epäonnistumisesta.
– Onhan tuuppareilla vähän negatiivinen kaiku ja ainakin heidät koetaan ärsyttäviksi vastustajiksi. Välillä sitä kuulee kirosanoilla höystettyä huutelua siitä, miten olen tuuppari, Tuomi sanoo.
Tennisottelun kuitenkin harvemmin voittaa se, joka lyö enemmän voittolyöntejä. Useammin juhlii se, joka tekee vähemmän virheitä.
Mitä alhaisempi on taso, sitä vahvemmin tämä asetelma korostuu.
– Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa pelata, kunhan piste päätyy omaksi eduksi. Minulle on toiminut pallon toimittaminen varmasti kenttään ja riittävän syvälle tilanteesta kuin tilanteesta. Totta kai aggressiivinen pitää olla siinä kohtaa, jos vastustajan pallo jää lyhyeksi. Turhia riskejä en kuitenkaan ota, Tuomi jatkaa.
Tuomen kohdalla on hyvä muistaa, että hän on Suomen kärkipään pelaajia.
Tuomen lyödessä pallolla on vauhtia, kierrettä, tarkkuutta ja syvyyttä niin paljon, että valtaosalle tennispelaajista hänen tuuppimisensa näyttää ihan muulta kuin tuuppimiselta.
Perusperiaate tuuppareilla on kuitenkin sama tasosta riippumatta: Pakottaa vastustaja virheeseen tarpeeksi pitkillä palloilla. Se on varsinkin massalla hyvin toimiva pelitapa.
– Massalla pomppu on korkea ja kenttä hidas, joten pallon tappaminen on vaikeampaa. Vaatii lähes täydellisen onnistumisen keneltä tahansa, että pystyy iskemään massalla läpilyönnin takarajan tuntumasta.
Kärsivällisyys koetuksella
Miten tuupparin sitten voittaa?
Helppoa se ei ikinä ole, jos pelaajat ovat suurin piirtein samantasoisia.
Sekään ei ole tie onneen, jos alkaa pelata tuupparin peliä. Tuuppari on omassa pelissään luultavasti taitavampi kuin sinä.
– Tuupparin voittaminen vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja toki myös fysiikkaa. Pisteiden rakentamisessa pitää säilyttää maltti.
– Helpoimpia vastustajia tuuppareille ovatkin ne, jotka alkavat liian aikaisin hakea voittolyöntejä ja joilla hermot eivät kestä pisteiden rakentamista. Esimerkiksi nuorempia pelaajia vastaan koen tästä syystä olevani usein vahvoilla, vaikka moni heistä lyö minua kovempaa ja tarkemmin.
Mutta ei tuupparikaan ole ilman heikkouksia.
Kuten tenniksessä yleensä, niin vastustajan saaminen pois omalta mukavuusalueeltaan on helpoin tie voittoon.
Tuupparit jaksavat jauhaa takakentällä vastaanottavana osapuolena kenties loputtomasti, mutta tuuppareiden houkuttelu esimerkiksi hyökkäyspeliin voi sekoittaa näiden pasmat.
– Isoin ongelma minulla on sellaisissa peleissä, jossa en pääse pelissä oikein ollenkaan rytmiin. Usein se tapahtuu isoja syöttökoneita vastaan, jotka pitävät pallot lyhyinä. Ylipäänsä tuuppari on aika aseeton siinä kohtaa, jos vastustaja on selkeästi parempi pelaaja.
Tuo onkin tuupparin pelityylin isoin ongelma.
Hyökkäävämpi pelaaja voi unelmapäivänä yllättää ”parempansa”, jos kaikki natsaa kohdilleen.
Tuuppari on aina vaikea voitettava ja usein tasainen pelaaja, mutta tuupparin lyöntiarsenaalissa ei kuitenkaan ole sellaisia aseita, joilla yllätettäisiin tuupparia itseään selkeästi paremmat pelaajat.
– Passiiviseen peliin en ketään kannusta, mutta monipuolisuuteen kyllä. Tietyissä tilanteissa voi olla jopa hyvä vaihtoehto olla tuuppari. Aina ei kannata pelata samalla tavalla jokaista pistettä.
– Pitkässä juoksussa tuupparin pelityyli on kuitenkin kuluttava ja vaatii hyvin paljon. Helpommalla pääsee, jos on pelissä se aktiivisempi osapuoli, Tuomi kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Erityisen paljon fysiikalta vaaditaan silloin, kun tuuppari kohtaa tuupparin.
Tuomellakin on tästäkin kokemusta.
Vuonna 2016 Tuomi kohtasi Hyvinkäällä pelatun ITF-turnauksen avauskierroksella chileläisen Esteban Brunan.
Myös Bruna oli tuuppari.
– Se peli kesti yli neljä tuntia, kun kumpikaan ei halunnut tehdä virhettä ja pallot olivat sen mukaisia, Tuomi muistelee hänen 3–6, 7–6, 7–6 -voittoon päättynyttä otteluaan.
Jaa:
